MEJÄ (Metsästysjäljestys)

VALIOGALLERIA

MEJÄ MESTARUUS      JÄLKI CUP

Metsästysjäljestys on verijäljen seuraamista haavoittuneen riistaeläimen löytämiseksi. Toisin sanoen harrastuksen perimmäinen tarkoitus ja idea on todellisessa tarpeessa; koiraa tarvitaan jäljittämään haavoittunut riista metsästyksen yhteydessä tai vaikkapa hirvikolarin sattuessa. MEJÄ on koiran luontaisten taipumusten toteuttamista ja hajuaistin hyväksikäyttämistä.

MEJÄ on harrastuksena  kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös erittäin antoisa tapa tehdä töitä koiran kanssa. MEJÄ on parhaimmillaan täydellistä luottamusta koiraan ja vapautta antaa koiran työskennellä itsenäisesti ja toteuttaa itseään! Harrastuksena MEJÄ on aikaa vievä ja pitkäjännitteisyyttä sekä kärsivällisyyttä vaativa laji. Tämä koskee sekä koiraa että ohjaajaa. Mutta mikä onkaan sen upeampi tunne kuin saapua koiran johdattelemana kaadolle, kun on itse ollut täysin tietämätön jäljen suunnasta! Väsynyt, mutta onnellinen koira, joka on saanut tehdä ITSENÄISESTI töitä, on miellyttävä näky kenen tahansa koiraihmisen silmissä.  

Sopiiko MEJÄ sitten omalle rhodesiankoiralleni? Rhodesiankoiran alkuperäinen käyttötarkoitus on vaatinut pitkälti samoja ominaisuuksia kuin MEJÄ; hyvää vainua, kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Myös rhodesiankoirien luontainen riistavietti antaa hyvät edellytykset MEJÄ-harrastukselle. On kuitenkin muistettava, että koirat ovat yksilöitä. Huippuunsa pääseminen vaatii paljon työtä sekä henkistä vahvuutta koiralta. Parhaimmillaan jopa 1400 metrin pituinen jälki vaatii koiralta suunnatonta motivaatiota, kykyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn sekä luottamusta itseensä.

Mikään ei kuitenkaan estä harrastamasta lajia koiran kuin koiran kanssa, vaikka kokeisiin osallistuminen ei olisikaan tavoitteena! Jäljen pituuden voi määritellä koiran motivaation mukaan, ja "kaadoksi" jäljen päähän voi "virallisen riistan" sijaan asettaa juuri sen, mikä on koiralle mieluisinta, olkoon se sitten ruokakuppi, makupalat tai jokin lelu. Pääasia että työskentely on hauskaa ja motivaatio jäljestykseen säilyy!

MEJÄ-kokeissa on kaksi kilpailuluokkaa. Avoimessa luokassa jäljen pituus on 900-1000 metriä, voittajaluokassa 1200-1400 metriä. Molemmissa veretykseen käytetään 1/3 l verta, ja avoimessa luokassa jäljen annetaan vanhentua vähintään 12 tuntia, voittajaluokassa vähintään 18 tuntia. Avoimessa luokassa makuita on kaksi (kulmissa), voittajaluokassa puolestaan neljä. Lisäksi voittajaluokassa on yksikulmista ns. katkokulma. Kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta vie koiran voittajaluokkaan. Kun koira on saavuttanut 3 ykköstulosta voittajaluokasta siitä tulee jäljestysvalio (JVA). Voittajaluokkaan siirtymiseen ja valionarvoon vaaditaan myös näyttelytulos (vähintään laatuarvosana H). Ohjaaja kulkee vähintään kuusi metrisen luistamatonta materiaalia olevan jälkinarun päässä koirasta. Koiran varustukseen kuuluu valjaat. Harrastusjäljestyksessä myös kuristamaton kaulapanta on sopiva.

Mikäli mielit jonain päivänä koirasi kanssa kokeisiin asti, on harjoittelu syytä toteuttaa alusta asti oikein, ns. "taiteen sääntöjen mukaan". MEJÄ-kokeissa on usein rajoitettu osallistujamäärä, joten on lienee selvää, että koe ei ole harjoittelupaikka. Koirakon on oltava suhteellisen varma jäjestäjä, ennen kuin kokeisiin kannattaa lähteä. On hyvä myös varmistua, että koira ei häiriinny "ylimääräisistä" ihmisistä jäljellä; kokeessa mukana on tuomari ja jäljen tekijä. Kun olette valmiita - rohkeasti mukaan! Laji vaatii myös omistajalta paljon. Koe vie aikaa koko viikonlopun ja koiran ohjaaminen on tehtävistä pienin. Lisäksi ohjaajan tulee tehdä korvaava kilpailujälki, opastaa ja purkaa se. Joten ohjaajan olisi hyvä harjoitella kompassin käyttöä jo ennen kokeeseen osallistumista.

Millainen sitten on hyvä MEJÄ-koira? Hyvä jäljestyskoira on kiinnostunut riistasta ja verijäljestä. Se etenee rauhallisesti ja keskittyneesti ja on jälkiuskollinen. Hyvä jälkikoira ei hukkaa jälkeä toistuvasti ja kulkee aina jäljen päällä, ei sen sivussa. Hyvä koira osoittaa ohjaajalleen jokaisen makuun ja lopulta jäljen päässä olevan kaadon (hirvieläimen sorkka). Kaadolla koiran tulisi suhtautua riistaan innostuneesti, ei kuitenkaan raadella tai pelätä sitä. Koira ei myöskään saa olla paukkuarka, sillä jäljen päässä haavoittunut riista on todellisisssa tilanteissa usein lopetettava. Kokeessa laukauksensieto testataan ennen jäljestystä.

Kun aloitat rhodesiankoirasi kanssa MEJÄ-harjoittelun on syytä muistaa muutama nyrkkisääntö. Aivan ensimmäiseksi koiran tulee olla tottunut metsän ääniin ja hajuihin. Mikäli siis mielit harrastamaan pentusi kanssa MEJÄä, käy mahdollisimman paljon metsälenkeillä erilaisissa, mielellään riistarikkaissa maastoissa. Jotkut koirat saattavat aluksi pelätä myös veren hajua. Totuttaminen on hyvä aloittaa jo pentuna, ja useille rhodesiankoirille tämä haju käykin varsin tutuksi ja mieleiseksi tuoreiden liharuokien muodossa. Aluksi jäljen pituus on syytä pitää muutamissa kymmenissä metreissä, ja koiran ollessa noin vuoden ikäinen, voidaan varsinainen lajiharjoittelu aloittaa parin sadan metrin pituisilla jäljillä. Alussa verta on syytä käyttää reilummin ja jäljen vanhentumisaika kannattaa pitää muutamissa tunneissa. Aivan tuoretta jälkeä ei kannata tehdä, sillä näin koira oppii helposti ilmavainuiseksi tuulen levittäessä tuoreen veren hajua ympäriinsä. Kun koira on tajunnut mistä on kyse, voidaan jälkeä pidentää ja ottaa mukaan myös kaarroksia. Myös jäljen ikää kannattaa koko ajan pikkuhiljaa pidentää. Mikäli koiran motivaatio hiipuu, on heti palattava helpompiin tehtäviin ja varmistettava, että koira ymmärtää mitä sen toivotaan tekevän! Alussa koiraa kannattaa kehua ja innostaa, kun se lähtee seuraamaan jälkeä, mutta myöhemmin ohjaajan tulisi pyrkiä täydelliseen hiljaisuuteen ja antaa koiralle työskentelyrauha. Vastavuoroisesti yli-innokasta koiraa tulisi jarruttaa heti jäljelle lähtiessä; sopiva jäljestysvauhti on normaali kävelyvauhti. Tärkeää on myös aina muistaa osoittaa jälki koiralle samalla tavalla, esim. "Etsi jälki". Ja lopussa kiitos seisoo, eli muista kehua koiraasi!