Rhodesiankoiran kehitysvaiheet

0 - 4 kk pikkupentu (sivun alkuun)

Aina kymmenen vuorokauden ikään pentu on avuton ja emästään täysin riippuvainen. Sen näkökyky ja kuulo alkavat vähitellen toimia ja se alkaa liikkua enemmän. 10- - 20 vuorokauden iässä pennun kyky havaita ja liikkua kehittyvät nopeasti.

3 - 16 viikkoa ovat pennun nopeinta sosialistumisaikaa. Se oppii koirasosiaalisen laumakäytöksen ja kiinnostuu ihmiskontakteista samaan aikaan. Noin 5 viikkoisena se alkaa kiinnostua liikkuvista esineistä ja sillä herää halu laajentaa elinpiiriään.

12 - 16 viikkoisena pentu elää ensimmäistä virallista uhmaikäänsä. Silloin herää pennun halu dominoida ja tehdä oman päänsä mukaan. Viimeistään tässä vaiheessa pennun on opittava EI-sanan merkitys - pentua on siis kiellettävä tekemästä ei-toivottuja asioita. Tämä on tärkeää, sillä laumaeläimenä koira tarvitsee ihmisten keskellä eläessään johtajan ihmisestä. Rajojen asettaminen antaa koiralle turvallisuuden tunteen. Myös erilaisia pikkutehtäviä antamalla omistaja voi vahvistaa laumajohtajuuttaan - samalla kontakti pentuun vahvistuu ja pennulle muodostuu myönteinen kuva yhteistyöstä.

16-viikkoisena pentu on yleensä jo rokotettu ja voi tavata muita koiria. On tärkeää että pentu tapaa monenlaisia koiria. Vanhemmat, rauhalliset ja varmaviestiset koirat ovat parhaita leikkikontakteja tässä pentuvaiheessa. Nuoret koirat ovat usein liian innokkaita ja joskus rajujakin.

Pennun reviiritietoisuus lisääntyy vähitellen. On tärkeää opettaa pentu uusiin kotioloihin ja "oman uuden lauman" tapoihin ja rutiineihin. 4 kk:n ikään mennessä pennun on hyvä oppia tulemaan luokse kutsuttaessa, yksin olemisen alkeet, hihnassa kulkeminen sekä sisäsiisteyden perusteet.

Pennun ja kaikkien perheessä elävien ihmisten välille tulee muodostua järkevä vuorovaikutussuhde. Jokainen pentu on yksilö, joten tärkein tehtävä on tutustua pentuun ja opetella miten sen kanssa toimitaan. Vahvatahtoinen rhodesiankoira voi jo pentuna vaatia todellista tiukkuutta - pehmeämpi pentu tarvitsee enemmänkin itsetunnon kasvatusta. Laumassa on aina tehtävä selväksi kuka määrää, mutta johtajuus on perustuttava rauhalliseen, johdonmukaiseen, selkeään ja hallittuun toimintaan. Tapa jolla se osoitetaan on mukautettava pennun yksilöllisiä tarpeita vastaaviksi.

On tärkeää myös opetella olemaan hyvä lauman johtaja. Tässä ikävaiheessa johtaja huolehtii pennun turvallisuudesta ja siitä että se saa riittävästi lepoa ja unta. Tulevan yhteistyön ja pennun itsetunnon kehittymisen kannalta on hyvä päivittäin leikkiä sen kanssa ja aktivoida sitä käyttämään omia aivojaan.

4 - 7 kk: Kasvun aika (sivun alkuun)

Tässä kehitysvaiheessa rhodesiankoiran fyysinen kasvu on hyvin nopeaa, joten kunnolliset lepohetket ja riehumiselta rauhoitetut ajat ovat sen tasapainoiselle kehitykselle erittäin tärkeitä. Pennun vastaanottokyky on nyt erittäin hyvä, se oppii uusia asioita helposti ja mielellään.

Pentu kaipaa aivoilleen tekemistä ja rauhallisia yhdessä puuhailun hetkiä. Kuumentavia leikkejä kuten kamppailu-heittelyleikkejä on syytä rajoittaa, samoin pitkiä kuntoa rakentavia lenkkejä. Suositeltavia ovat erilaiset aktivointileikit esim. namien etsintä ulkona ja sisällä sekä erilaisten pakettien avaamiset (aktivointipallo /-kuutio). Vanhemmat koirat ovat edelleen parasta seuraa koiraleikkeihin.

Parhaiten pentu oppii  levänneenä - pitkään hereillä olleen ja väsyneen pennun vastaanottokyky on lähellä nollaa. Sosiaalistumisen ohella tämän kehitysvaiheen tärkeimmät opittavat ovat luoksetulo, vetämättä hihnassa kävely, kytkettynä odottaminen ja omalle paikalle rauhoittuminen pyydettäessä.

Sosiaalistamiskoulutusta laajennetaan omasta elinpiiristä laajemmalle kaikkiin sellaisiin asioihin ja tilanteisiin, joihin koira ehkä elämässään törmää. Pennun kanssa kannattaa ajaa bussilla, hissillä ja junalla, kulkea erilaisia portaita, käydä kaupassa ja torilla, "esitellä" se mahdollisimman monenlaisille koirille ja totuttaa se muihin eläimiin sekä lapsiin. Pennun olisi hyvä käydä kylässä ja tottua myös siihen että omaan kotiin tulee vieraita.

Kaikenlainen käsittely eli kynsien, hampaiden, korvien, silmien puhdistamiset ja tarkastamiset ovat ajankohtaisia viimeistään tässä vaiheessa (olen kyllä sitä mieltä, että nää asiat ovat ajankohtaisia siitä hetkestä lähtien kun pentu tulee uuteen kotiin ja jo oikeastaan kasvattajan luona). Pennun pitää myös oppia luovuttamaan lelut ja luut vastaanhangoittelematta sekä odottamaan lupaa ruokakupille mentäessä.

Laumanjohtajan on pennun kanssa toimiessaan oltava varma ja päättäväinen sekä käsittelytilanteissa että opintoretkillä ulkomaailmaan. Johtaja omalla käyttäytymisellään antaa mallin pennulle siitä, miten tilanteisiin tulee suhtautua. Tullakseen ymmärretyiksi pennulle annettujen viestien pitää olla johdonmukaisia ja selkeitä. Samoin äänenkäytön, käskyjen ja kehonkielen täytyy kertoa samaa asiaa. Rhodesiankoirat ovat erittäin taitavia lukemaan ihmisten tunnetiloja ja mielialoja, joten kiukutteluun tai koiraan pahan olon purkamiseen ei hyvällä johtajalla ole varsinkaan pentuaikana varaa.

Tässä ikävaiheessa pentu saavuttaa fyysisesti aikuisen koiran mitat. Se on kuitenkin pentu mieleltään vielä pitkään, joten on syytä asettaa käytösrajat pelkästään jo molemminpuolisista turvallisuussyistä. Rajojen asettamisessa on syytä muistaa pennun persoona pennun luonne olisi ehkä parempi ja ojentaa herkkää pentua kevyemmin ja rajua pentua voimakkaammin. Tärkeintä on että asia menee perille. Liian rajuja otteita kuten alistavia selätyksiä sekä tiukkoja poskipuhutteluja on paras välttää ellei kyseessä ole todella vahvaluonteinen pentu, sillä luottamussuhde pennun ja ihmisten välillä on edelleen rakennusvaiheessa ja siten vielä hauras. Ojentamisen jälkeen on hyvä seurata koirien keskinäistä toimintatapaa: Kun laumassa ylempi on joutunut ojentamaan pentua, se antaa pennulle hyväksymissignaalin vaikkapa nuolaisemalla sitä selästä tai poskesta. Ihminen voi tehdä saman esim kehumalla pentua hiukan tai silittämällä sitä.

7 - 10 kk: fyysisen sukukypsyyden saavuttaminen (sivun alkuun)

Tähän kehitysvaiheeseen ajoittuu ensimmäinen murrosikävaihe. Koiran hormonit alkavat hyrrätä, mutta psyykkisesti koira on edelleen pentu. Koira tarvitsee edelleen säännöllisiä lepotaukoja ja paljon unta. Se kasvaa fyysisesti edelleen, joten on varottava liian rankkaa fyysistä rasitusta.  Ns. puberteettipelkoja saattaa esiintyä eli koira saattaa suhtautua pelokkaasti vaikkapa ihmisiin joissa on sen mielestä jotain outoa - lippalakki, tumma hulmuava takki jne. Koiralta voidaan tässä vaiheessa alkaa vaatia enemmän asioita kohtuudessa pysyen ja suhteuttaen koiran kapasiteettiin.

Pentu koettaa kiipiä laumassa ylöspäin. Se kokeilee ketä laumassa voisi ns. "pompottaa", mitä kieltoja voi rikkoa ilman seuraamuksia, kuka pelkää sitä ja mistä asioista pentu saa määrätä. Tämä voi näkyä kotona esim. kielletylle sohvalle nousemisena, ihmisiä päin hyppimisenä ja kieltojen uhmaamisena. Tämä on normaalia kehitysvaiheeseen kuuluvaa dominanssin harjoittelua ja omien rajojen kokeilua. Käytöksen tavoitteena on selvittää ja vakiinnuttaa oma asema laumassa. On kuitenkin tärkeä muistaa ettei koira saa koskaan olla lauman hierarkiassa  ihmisiä korkeammalla - jos näin pääsee käymään koira kokee olonsa turvattomaksi ja saattaa kehittyä käytökseltään arvaamattömaksi.

Johdonmukainen ja ehdoton tapakasvatus tuo koiralle turvallisuutta ja luottamusta sen johtajaan - koira  on laumaeläin ja se elää laumasääntöjen mukaan. 'EI'-käskyä tarvitaan ehkä aiempaa enemmän. Pehmeitä ja koiramaisia tapoja osoittaa paikka laumassa ovat esim päästää pentu ovesta viimeisenä ja antaa ruoka pennulla vasta ihmisten ruokailtua. Myös periaate 'kaikki hyvä on ansaittava' toimii: syöminen tai leikkimään pääsy ei ole itsestään selvyys, vaan laumassa ylempänä olevalta täytyy pyytää lupa vaikkapa odottamalla "ole hyvä"-käskyä tai ottamalla katsekontakti. Myös autosta poistuminen ja ihmisten tai koirien tervehtiminen on hyvä tehdä tällä tavalla luvanvaraisiksi. On edelleen tärkeää viedä käskyt loppuun saakka, tekipä koira mitä tahansa vastustaakseen. Väkivaltaa ei saa kuitenkaan käyttää - johdonmukaiset toimintatavat ja yksiselitteiset selkeät viestit toimivat parhaiten.

Tässä kehitysvaiheessa alkavat voimien mittailu suhteessa muihin koiriin. Pentu saattaa tuijotella vastaantulevia koiria, hyökkäillä, rähistä, uhitella ja murista leikkitilanteessa. Se saattaa myös hyppiä muiden selkään tai ihmisten päälle sekä pyrkiä "ratsastamaan".

Pentu voi muuttua kuin kuuroksi käskyille. Usein se onkin uppoutunut hajuihin eikä tarkoituksenmukaisesti ole tottelematon. Omistajan on tällöin mietittävä miten lisää omaa kiinnostavuuttaan; hassut elkeet, äänet, paremmat namit. Koiran vapauksia voidaan myös rajoittaa väliaikaisesti. Pentu ei voi elää pelkästään remmin jatkeena, mutta on tarkoin mietittävä missä sitä voi pitää vapaana, jotta sen oma turvallisuus säilyy eikä vaaratilanteita muillekaan pääse syntymään.

Vastapainoksi kaikelle rajoittamiselle ja kurinpidolle koira tarvitsee myös kokemuksia onnistumisesta ja arvostamisesta. Koiran kanssa on tehtävä hauskoja asioita, joista se pitää, joissa se voi oppia uutta, ja omistaja pääsee kiittämään sitä. Hyviä harjoituksia ovat erilaiset aktivointitehtävät ulkona ja sisällä sekä jäljen ajaminen, esineruutu jne.

Uroskoirat alkavat tässä vaiheessa opetella koiven nostoa ja saattavat pissailla vääriin paikkoihin kuten sohvan selustaan, sisäkasveihin tai ovenpieliin. Jos koira pureskelee paljon ja rajusti esineitä ja tuhoaa kotia, sillä on todennäköisesti liian vähän tekemistä, se on liian pitkiä aikoja yksin tai se on fyysisesti ylikunnossa. Mitä aktiivisempi koira on, sitä vähemmän sillä on malttia odottaa yksin kotona. Siksi yksinoloa on harjoiteltava koiran kanssa heti pienestä pennusta. Aivopähkinät ja päätä väsyttävät aktivointiharjoitukset rauhoittavat koiraa ja väsyttävät sitä ilman liikarasitusriskiä. Rajut kamppailuleikit sekä pallo-keppinoutoleikit sen sijaan kiihdyttävät koiraa. Pitkät lenkit ja fyysinen rasitus lisäävät koiran ylikuntoa  ja samalla lisäävät sen rauhattomuutta.

10 - 17 kk nuoren koiran seestymisvaihe (sivun alkuun)

Koira alkaa olla aika kuuliainen ja yhteistyöhaluinen. Se on helposti muokattavissa ja sen koulutettavuus on hyvä. Tämä on oivallinen hetki opettaa koira hyville tavoille. Myös liikuntaa voi hiljalleen alkaa lisätä. Varsinaisen kouluttaminen voidaan aloittaa lajeissa, joissa ei ole rankkaa fyysistä rasitusta. Koulutustuokioiden on hyvä olla lyhyitä, muutaman minuutin mittaisia, koska nuori koira kykenee keskittymään vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Toistot rhodesiankoiran kanssa kannattaa jättää kahteen-kolmeen. Rhodesiankoira oppii  ja omaksuu uusia asioita nopeasti, joten liialliset toistot tympäisevät sitä ja vievät siltä tekemisen ilon.
Suhteessa toisiin lajitovereihin saattaa edelleen esiintyä nuoruuden rähinää. Se kuuluu edelleen kehitysvaiheeseen, mutta siihen pitää puuttua - laumanjohtajahan päättää miten käyttäydytään. Toisten koirien tervehtimistä hihnassa kannattaa välttää. Vanhat ja kokeneet koirat ovat edelleen hyvää seuraa ja jos mahdollista useamman koiran koiratreffit olisivat hyviä sosiaalistamaan nuorta koiraa: isossa joukossa se joutuu tajuamaan nuoruutensa ja mahtailuhalu vähenee.

17 - 22 kk Psyykkisen sukukypsyyden saavuttaminen (sivun alkuun)

Tämän kehityskauden aikana koiralla on kolmas ja viimeinen murroskausi. Aggressiivisuus ja dominanssi alkavat näkyä entistä enemmän ja voimakkaammin kaikissa koiran vuorovaikutussuhteissa. Koira luulee olevansa iso, viisas ja tärkeä, vaikka se oikeasti onkin vielä nuori ja oppimaton. Johtajan tehtävä on auttaa sitä selviämään erilaisista vaikeista tilanteista ja antaa koiran oppia niistä.

Koiran vartiointivietti alkaa herätä ja se tulee tietoisemmaksi omasta reviiristään, mikä ilmenee valppautena niin kotona kuin lenkeillä. Se saattaa väliaikaisesti muuttua epäluuloisemmaksi vieraita kohtaan eikä ehkä halua päästää heitä lähelleen. Vartiointivietti tasapainottuu koiran saavuttaessa 4 - 5 vuoden iän. Laumanjohtaja edelleen päättää ketä tervehditään lenkeillä ja miten vastaantulijoihin ja vierailijoihin suhtaudutaan. Jos vieraiden vastaanottaminen kotona on hankalaa, koira voi odottaa toisessa huoneessa kunnes vieraat ovat saaneet asettua. Näin tervehtiminen on helpompaa niin vieraille kuin koiralle. Laumanjohtajan antama malli on edelleen erittäin tärkeä tuki koiralle. Hermostunut isäntä hermostuttaa koirankin - rauhallinen ja varma saa koiran asettumaan.

Edelleen on hyvin tärkeää puuhastella koiran kanssa hauskoja asioita. Tee koiralle mieluisia asioita, muista lyhyet treenisessiot ja kunnon kiitokset onnistuneesta suorituksesta. Tällainen yhteinen puuhastelu tasapainottaa koiran elämää muuten vaikeassa kehitysvaiheessa. Se kehittää koiran itseluottamusta ja uskallusta positiivisella tavalla samalla syventäen koiran ja ohjaajan välistä yhteisymmärrystä ja sidettä.

Koiran kehitykseen vaikuttaa voimakkaasti millaisia koiria ja ihmisiä se tapaa. Kannattaakin siis valita rauhallisia, varmoja, koiria tuntevia ihmiskontakteja sekä koiria, joilta kehittyvä koira voi oppia hyviä asioita. Jos mahdollista, nuoren koiran ei pitäisi joutua koirarähinään tai huonon käsittelyn kohteeksi.

Useimmiten nuoruuden häiriköinti jää iän myötä pois. Joskus se voi kehittyä oikeaksi aggressiivisuudeksi. Perimällä on tällaisen ongelman kehittymisessä vain vähän merkitystä - kaikkein tärkein tekijä on koiran siihenastisen elämänsä aikana saamat kokemukset eri tilanteissa ja erityisesti miten se on tullut niissä kohdelluksi. Laumanjohtajan tehtävä on siis varsin vaativa.

22 - 24 kk: Nuori aikuinen (sivun alkuun)

Aikuinen rhodesiankoirasta tulee oikeastaan vasta nelivuotiaana. Koiran aikuisuus kertyy elämänkokemuksen myötä. Nuori koira tekee useimmiten tyhmyyksiä vain ajattelemattomuuttaan ja kokemattomuuttaan. Uusien viettien heräämiseen menee oma aikansa, ja koiralta kuluu paljon energiaa kun se opettelee toimimaan järkevästi niiden kanssa ja hyväksikäyttämään viettejään. Vasta kun ensimmäinen koira on kunnolla aikuistunut on järkevää harkita uuden koiran hankkimista.

Kaksivuotias koira ei vielä ole valmis ratkomaan ongelmiaan yksin. Se tarvitsee ohjausta ja tukea laumanjohtajalta oppiakseen oikeat toimintamallit. Muutot, perheen vaihdokset tai muut koiran elämään voimakkaasti vaikuttavat tapahtumat saattavat hidastaa koiran henkistä kehitystä voimakkaasti.

Nyt voidaan vaativammatkin harrastukset aloittaa. Harjoitusten lisäys on kuitenkin hyvä suorittaa asteittain. TOKO, agility, rauniot, vetäminen, rata- ja maastojuoksu, PK-lajit, metsästys.... Aktivointi ja työt on suhteutettava lepoaikoihin ja koiran sosiaaliseen kanssakäymiseen. Aikuinenkin koira tarvitsee lepoa ja aikaa miettiä ja sulatella asioita.

© Suomen Ridgeback-yhdistys ry.