Hoopers

Hoopers on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt laji, joka on yksi agilityn lajimuodoista. Hoopersissa ohjaaja ohjaa koiraa ohjausalueelta ja ohjauksessa ohjausaluetta saa käyttää koko alaltaan hyödyksi, myös suullisia ohjeita saa käyttää. Hoopersissa kierrettäviä esteitä ovat tynnyri sekä veräjä ja läpimentäviä esteitä hoop sekä putki. Muita esteitä lajissa ei ole. Tynnyreiden kohdalla käännökset voivat olla joko laajoja tai tiukkoja.

Ohjausalueen koko sekä esteiden etäisyys toisistaan sekä ohjaajasta kasvaa luokittain. Luokkia on yhteensä kolme, kuten agilityssakin. Mitä pidemmälle luokassa edetään, sitä enemmän itsenäistä tekemistä ja irtoamista koiralta vaaditaan. Alla olevassa taulukossa on esitelty, kuinka luokat vaikuttavat etäisyyksiin ja ohjausalueeseen.

Kahden alimman tasoluokan kohdalla sijoitus jaetaan, mikäli yhdellä tai useammalla koiralla on sama määrä yhteisvirheitä. Ylimmässä tasoluokassa otetaan huomioon myös suoritusaika, mikäli yhteisvirheitä on useammalla koiralla sama määrä. Sääntöjä tehdessä on haluttu, että lajissa ei
pärjäisi ainoastaan nopeat koirat.

Hoopers soveltuu myös vanhemmalle koiralle tai koiralle, joka ei fyysisiltä ominaisuuksiltaan sovellu agilityyn. Läpimentävien esteiden kohdalla radalla ei ikinä ole tiukkoja käännöksiä, vaan linjat tulee olla aina suoria tai loivia. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi putkelta ei ikinä tehdä sellaista tiukkaa käännöstä, jota agilityssa näkee. Linjat ovat kokonaisuudessaankin suoraviivaisemmat kuin perinteisessä agilityssa. Putki on korkeudeltaan 80 cm ja pituudeltaan 1 metrin eli senkin suorittaminen on fyysisesti helpompaa kuin pitkän ja matalan putken.

Avainasemassa lajissa on, että koiran estefokukseen sekä irtoamiseen kiinnitetään huomiota alusta saakka. Käytännössä tässä lajissa katsekontakti ohjaajaan tulee häivyttää pois. Mikäli koira katsoo jatkuvasti ohjaajaan, on sen mahdotonta seurata rataa. Suositeltavaa onkin, että koira vapautetaan suorittamaan estettä alusta saakka vasta siinä kohtaa, kun koiran katse siirtyy esteeseen. Tämä vaatii välillä todella nopeita refleksejä ohjaajalta. Tämä kuitenkin helpottuu nopeasti, kun asiassa pitää tiukan linjan.

Osa opettaa koiralle myös vihjeen ”missä hoop” tai ”katso”, jolloin koiran tulisi kääntää katse ensimmäiselle suoritettavalle esteelle. Etäisyyttä koiraan kannattaa kasvattaa pikkuhiljaa, mitä kauemmas ohjaaja koirasta siirtyy, sitä vaikeampi koiran on fokusoida esteelle. Myös irtoaminen on koiralle usein vaikeaa, mutta tämäkin helpottuu sitä mukaan, kun koiralle tulee varmuutta suorittamiseen. Irtoamisen treenaamisessa kannattaa käyttää esimerkiksi putkea apuna, joka on usealle rhodesiankoirallekin kaikista mieluisin este

Lajilla ei ole vielä olemassa kansainvälisiä sääntöjä, joten Euroopassakin säännöt voivat poiketa maittain hyvin merkittävästikin. Esimerkiksi joissain maissa ei ole lainkaan ohjausaluetta, vaan rataa
suorittaessa juostaan koiran mukana kuten perinteisessäkin agilityssa. Suomessa lajin virallisiin kisoihin pystyy osallistua vuodesta 2025 alkaen, säännöt tulivat voimaan vuoden 2023 alusta.

Sääntöihin voi tutustua Suomen Agilityliiton sivuilla: https://www.agilityliitto.fi/materiaalipankki/agilitysaannosto/

Suomen Ridgeback-yhdistyksen lajivastaavaan voi olla
yhteydessä hoopersiin liittyvissä kysymyksissä. Lajivastaavien tiedot löydät täältä